Juoksijan flunssakriisin vaiheet

Sairastuin kesäflunssaan viikolla, jonka piti olla maratonharjoitteluviikoistani raskain. Olin latautunut juoksemaan paljon ja viikon piti huipentua kiihtyvään pitkään lenkkiin. Olin valmis rääkkiin. Kroppani oli tottunut helteeseen. Lihakset palautuivat rankoista treeneistä nopeasti. Välillä vihoitteleva lonkkanikin tuntui voivan hyvin, koska olin käyttänyt paljon aikaa fysioterapiaharjoitteisiin. Tähdet olivat oikeassa asennossa, kunnes kurkkukipu pilasi kaiken.

Shokkivaihe

Maanantai sujuu suunnitellusti. Tiistaiaamuna herätessäni kurkussa on vähän limaa, mutta en kiinnitä asiaan sen enempää huomiota. Kiellän alkavan flunssan mahdollisuuden. Eihän tämä voi mitään olla. On niin lämminkin. Käyn juoksemassa 15 kilometriä ja teen päälle jalkatreenin kuntosalilla. Olen poikkeuksellisesti yksin kotona, joten saan käyttää treeniin niin paljon aikaa kuin haluan. Ihanaa!

Iltapäivällä matkustan mökille, jonne perheeni miesväki on mennyt jo edellisenä päivänä. Matkan aikana kurkussa ollut limaisuus lisääntyy ja alkaa yskittää. En minä ole oikeasti kipeänä. Tämä on vain auton ilmastoinnin aiheuttamaa kurkun karheutta. Eihän tämä edes tunnu flunssalta. Voin aivan hyvin treenata huomennakin.

Reaktiovaihe

Voi P*#%a! Käyn juoksemassa pari kilometriä ja se on ihan hirveää. Nyt koko puolen vuoden maratonharjoittelu on mennyt hukkaan. Lisäksi sairastun varmasti sydänlihastulehdukseen, koska kävin treenaamassa, vaikka flunssa teki tuloaan. Kaikki on pilalla! Miksi minua rangaistaan niin, että sairastun juuri silloin, kun treeni kulkee ja tavoitteet häämöttävät kirkkaina mielessä? Minusta ei tule koskaan mitään. Ihan turha edes yrittää. Vihaan tätä flunssaa. Sykemittari saa lentää seinään aktiivisuuttani eli passiivisuuttani laskemasta. Voi minua parkaa.

Käsittelyvaihe

Sairastuminen tärkeiden treenien aikaan harmittaa. En voi kuitenkaan asialle mitään. Täytyy hyväksyä se tosiasia, etten saa nyt ehjää treenikautta ennen maratonia. Voin edistää parantumistani lepäämällä riittävästi. Onneksi aurinko paistaa ja olen veden äärellä. Voin levätä muuallakin kuin hikisessä kaupunkikodissa. Järveen pulahtaminenkaan ei tällä säällä pahenna tautia. Asiat voisivat olla huonomminkin.

Uudelleen suuntautumisen vaihe

Pari lepopäivää tekee varmasti vain hyvää kovan treenin rasittamille jaloille. Maratoniinkin on vielä 1,5 kuukautta aikaa, joten jos nyt taltutan flunssan nopeasti, ehdin hyvin tehdä vielä muutaman avaintreenin ennen keventelyjä. Jos tämä flunssa nyt estäisi huippusuorituksen tulevalla maratonilla, uusia maratoneja tulee. Ehkä opinkin tästä jotain. Voin jatkossa yrittää siirtyä flunssakriisissä suoraan käsittelyvaiheeseen, niin säästyn paljolta tuskalta.

- Lilli (Ig: lilligronroos)