Lilli G

Kirjoitin pari kuukautta sitten blogitekstin sykeharjoittelusta ( linkki ). Avasin tekstissä sitä, mitä hyötyä on omien sykerajojen selvittämisestä. Kerron nyt, miten onnistuin Tallinnan maratonilla, kun juoksin maratonin niin sanotusti sykkeillä. Valmistautuminen Juoksuohjelmaani kuului kesän ajan viikottainen 2-3 tunnin pitkä lenkki, sekä kaksi vauhtitreeniä. Vauhtitreeneistä toinen oli maratonvauhtinen tasavauhtinen juoksu ja toinen vetotreeni. Lisäksi juoksin 2-3 peruslenkkiä viikossa, joiden pituus vaihteli kahdeksan ja viidentoista kilometrin välillä. Pitkillä lenkeillä ja peruslenkeillä pidin keskisykkeen yleensä pk1-alueen alavaiheilla. Viikkokilometrimääräni liikkuivat 50-90 kilometrissä. Rytmitin treenaamistani siten, että kahta kovaa viikkoa seurasi kevyempi viikko. Aerobinen kynnykseni on 161 ja anaerobinen kynnykseni 173. Maratonkynnykseni on 165, mikä tarkoittaa sitä, että hyvin harjoitelleena hyvänä päivänä pääsen maratonilla maaliin asti, kunhan syke ei nouse

Tuntuuko, että kunto junnaa paikallaan, eikä keho palaudu? Oletko jatkuvasti sairaana tai telakalla rasitusvammojen vuoksi? Syynä saattaa olla liian vähäinen energiansaanti. Viime aikoina on puhuttu paljon liikkuvien naisten liian vähäisestä energiansaannista. Yhtä lailla se voi olla myös liikkuvien miesten ongelma. Erityisen yleistä liian vähäinen energiansaanti on esteettisissä lajeissa, mutta se on myös monen kestävyyslajien harrastajan ongelma. Liian vähäinen energiansaanti ei koske vain laihoja, vaan myös monet painonpudotusmielessä liikkuvat syövät liian vähän. Moni pyrkii samaan aikaan liikkumaan runsaasti ja syömään niukasti lihomisen pelossa. Toisaalta syy liian niukkaan energiansaantiin voi olla myös se, ettei nälkä-kylläisyys-viestien seuraaminen ole aina paras indikaattori riittävälle energiansaannille. Liian vähäisellä energiansaannilla on monia fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia treenaamisen kannalta. Energiavaje heikentää muun muassa suorituskykyä ja altist

Sairastuin kesäflunssaan viikolla, jonka piti olla maratonharjoitteluviikoistani raskain. Olin latautunut juoksemaan paljon ja viikon piti huipentua kiihtyvään pitkään lenkkiin. Olin valmis rääkkiin. Kroppani oli tottunut helteeseen. Lihakset palautuivat rankoista treeneistä nopeasti. Välillä vihoitteleva lonkkanikin tuntui voivan hyvin, koska olin käyttänyt paljon aikaa fysioterapiaharjoitteisiin. Tähdet olivat oikeassa asennossa, kunnes kurkkukipu pilasi kaiken. Shokkivaihe Maanantai sujuu suunnitellusti. Tiistaiaamuna herätessäni kurkussa on vähän limaa, mutta en kiinnitä asiaan sen enempää huomiota. Kiellän alkavan flunssan mahdollisuuden. Eihän tämä voi mitään olla. On niin lämminkin. Käyn juoksemassa 15 kilometriä ja teen päälle jalkatreenin kuntosalilla. Olen poikkeuksellisesti yksin kotona, joten saan käyttää treeniin niin paljon aikaa kuin haluan. Ihanaa! Iltapäivällä matkustan mökille, jonne perheeni miesväki on mennyt jo edellisenä päivänä. Matkan aikana kurkussa o

Miten pienten lasten vanhempi ehtii treenata tavoitteellisesti? Tämä kysymys on meidän perheessä hyvin ajankohtainen, sillä olen palaamassa töihin reilun vuoden hoitovapaarupeaman jälkeen. Hoitovapaalla on ollut ihanaa. Sen lisäksi, että olen ehtinyt viettää paljon aikaa lasteni kanssa ja tarjota heille kiireettömän arjen, olen ehtinyt treenata tavoitteellisesti ilman työn tuomaa kuormaa. Harrastan maratonjuoksua, mikä on aikaa vievää touhua. Elokuussa arkirytmimme muuttuu, kun jatkan työtäni lukion liikunnan ja terveystiedon opettajana. Ymmärrän ihmisiä, jotka kokevat, ettei lapsiperhearjessa jää aikaa liikunnalle. Uskallan kuitenkin väittää, että liikuntaan käytetty aika maksaa itsensä takaisin. Minun täytyy saada purettua energiaa, muuten en voi hyvin. Hyvinvoivana jaksan olla paremmin läsnä lapsilleni ja samalla tarjoan heille esimerkin aktiivisesta elämäntavasta. Mieheni on onneksi toistaiseksi ollut erittäin ymmärtäväinen runsaan liikkumisen tarpeeni suhteen. Kiitos, Veikko

Oletko koskaan selvittänyt henkilökohtaisia sykerajojasi? Olen itse seuraillut sykkeitä treenatessani jo 15 vuoden ajan. Kävin kuitenkin vasta viime helmikuussa mittaamassa sykerajani. Sykerajojen selvittämisestä on ollut todella paljon apua juoksuharjoitteluuni. Kerron tässä postauksessani perustietoa sykkeiden hyödyntämisestä harjoittelussa, sekä avaan sitä, miten olen itse hyödyntänyt henkilökohtaisia syketietojani. Perustietoa sykeharjoittelusta Maksimisykkeen , eli maksimaalisessa rasituksessa saadun korkeimman mahdollisen sykelukeman, voi arvioida esimerkiksi laskukaavalla 220 - ikävuodet. Maksimisyke siis laskee iän karttuessa. Yksilöiden välillä on paljon vaihtelua maksimisykkeissä, eikä maksimisyke kerro fyysisestä kunnosta mitään. Sykkeen voi saada lähelle maksimia esimerkiksi siten, että huolellisen lämmittelyn jälkeen juoksee loivaa ylämäkeä kiihtyvällä vauhdilla pari kertaa, toisen vedon lopussa uupumukseen asti. Maksimisykkeen perusteella voi arvioida omat tehoal

Tervetuloa lukemaan ensimmäistä blogitekstiäni. Tarkoitukseni on kirjoittaa blogissani teemoista, jotka liittyvät ainakin löyhästi juoksuharjoittelun ja ruuhkavuosien yhdistämiseen. Treenaan parhaillani neljännelle maratonille, jonka juoksen Tallinnassa syyskuussa. Puolikkaalla juoksin oman ennätykseni huhtikuussa (1:37:53). Minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta. Olen kohta kuusi vuotta harjoitellut kuntourheilun ja pikkulapsiarjen yhdistämistä. Se onnistuu vähintäänkin kohtuullisesti - kiitos erityisesti ymmärtäväisen mieheni, joka tietää, että juokseva vaimo on tyytyväinen vaimo. Olen koulutukseltani liikunnan ja terveystiedon opettaja. Täydennyskouluttauduin tänä keväänä pilatesohjaajaksi ja päätinkin kirjoittaa ensimmäisen blogitekstini pilateksesta. Olen ollut aivan myyty klassiselle pilatekselle - enkä vähiten siksi, miten hyvää se on tehnyt juoksuasennolleni. Olen pitänyt tänä kesänä pilatesta myös juoksuseurani Helsingin juoksijoiden jäsenille ja moni heistä on kokenut p